Dooris-lehti

Dooris 1/09: Myyteistä todellisuuteen?

Miksi nainen haluaa ottaa kantaakseen huorastigman, johon liittyy yhteiskunnallisia sanktioita ja turvattomuutta? Kysymykseen etsitään vastausta Anna Kontulan tuoreessa väitöskirjassa Punainen Exodus (Like).

 

Kontulan tutkimat seksityöntekijät ovat suomalaisen yhteiskunnan täysivaltaisia jäseniä, mikä erottaa heidät esimerkiksi prostituutiota harjoittavista ulkomaalaisista naisista. Turvatussa asemassa työskenteleviä kuulemalla voidaan Kontulan mukaan löytää vastauksia siihen, millä tavalla seksityö voi olla mielekäs valinta. Vastauksia löytyy, ja uusia kysymyksiä herää.

Toimijalähtöisyys on Kontulan tutkimuksen valttikortti. Marginaalissa elävien ihmisten omat arviot kokemuksistaan takaavat emansipatorisen eetoksen. Mutta tämä ei tee tuloksista yksiselitteisiä, saati kaikkiin kaupallisen seksin toimijoihin yleistettäviä. Kontula muistuttaa, että seksityölle annetut merkitykset riippuvat aina kulttuurisista ja rakenteellisista tekijöistä.

Tutkimus liikkuu silti subjektiivisten merkitysten tasolla. Aineistojaan Kontula purkaa stigman käsitteen kautta, sekä työhön, seksuaalisuuteen ja valtaan liittyviä kysymyksiä problematisoiden. Prostituoidun stigma on vahva leima, joka näkyy seksityöntekijöihin kohdistuvina kielteisinä ennakko-oletuksina. Jos henkilön korvaava myytti värittää vuorovaikutusta tieteen tekemisestä lähtien, kuinka voimme nähdä yksilön kokemuksen, ja kenties oppia siitä jotain?

Kontulan mukaan huorastigmaan liittyvät seuraamukset rajoittavat myös "kunniallisten" naisten vapautta. Tähän liittyy kiinnostava kulttuurihistoriallinen anekdootti: lähimenneisyydestä löytyy aikoja, jolloin naisen itsellisyys saatettiin katsoa huoruuden merkiksi. Kontula tarttuu huoramyytin nykyversioon, tapaan esitellä seksiä myyvä nainen patologisointien kautta tai väärän tietoisuuden omaavana uhrina. Myytin haastamisen Kontula kokee tutkijan velvollisuudeksi, koska alistetun ryhmän itseilmaisu on marginaalista käsin vaikeaa.

Kontula ei esitä johdonmukaista vastamyyttiä, vaan tuo esiin erilaisten vastakkainasettelujen kestämättömyyden. "Syntisten" naisten jakaminen vapaaehtoisiin tai pakotettuihin toimijoihin ei riitä. Myös vapaaehtoinen valinta tehdään aina kapitalistisen, patriarkaalisen ja rasistisen järjestelmän puitteissa. Lisäksi Kontulan aineistosta käy ilmi, että vapaaehtoisuus ja pakko voivat olla osia saman henkilön tarinasta. Vaikka pakko koettaisiin osaksi seksityötä, voidaan toiminnan vapaaehtoisuutta ja sen turvaamisen tärkeyttä samalla painottaa. Seksityön valintaperusteista nouseekin esiin taloudellisten syiden lisäksi pyrkimys autonomian maksimointiin. Kokemus itsemääräämisoikeuden lisääntymisestä liittyy niin seksuaalisuuteen, kuin materiaalisen elämän ja ajankäytön hallintaan. Leimaavuutensa takia seksityö näyttäytyy kuitenkin houkuttelevana vaihtoehtona vain suhteessa palkkatyömarkkinoiden vähiten arvostettuihin aloihin.

Kontula liittää kaupallisen seksin lisääntymisen osaksi laajempaa länsimaista ilmiötä, jossa naisten koti- ja hoivatyöstä tulee palkkatyötä. Paitsi työnä, Kontula ehdottaa kaupallisen seksin näkemistä yhtenä seksuaalikulttuurin alamuotona. Seksuaalimoraali on jäänyt muun oikeudentajun maallistumisen kelkasta, ja sen voi Kontulan mielestä haastaa seksityöntekijöiden kokemuksista käsin.

Kontulan tutkimusta voi lukea kysymysten herättäjänä. Lukija jää pohtimaan, missä muissa paikoissa seksuaaliseen toimijuuteen liittyviä normeja voitaisiin kyseenalaistaa. Entä millaisia feminiinisyyksiä ja maskuliinisuuksia seksiteollisuus tuottaa? Ja millaisia ovat naisten vaihtoehdot tämän päivän kapitalistisissa yhteiskunnissa? Globaalisti ajateltuna seksityön taustalla on säännönmukaista köyhyyttä ja tuloeroja. Kaupallisen seksin tutkimusta tarvitaankin edelleen: myös sellaista, jossa valintaan vaikuttavia taloudellisen epätasa-arvoisuuden rakenteita tehdään näkyviksi ja pyritään purkamaan.

Vaula Tuomaala

Kontula, Anna. Punainen exodus. Tutkimus seksityöstä Suomessa. Like 2008.