Dooris-lehti

Dooris 3/09: Seksi ja luokka

Vaikuttavatko koulutus ja tulot siihen, millaista seksielämää sinulla on?

Teksti: Elina Haavio-Mannila

Keskitason koulutuksen saaneet naiset saavat orgasmeja yleisemmin kuin vähän ja paljon koulutetut naiset. Orgasmi ei liity naisten ammattiasemaan, mutta sen kokeminen lisääntyy tulojen kasvaessa. Miten seksuaalisuus vaihtelee koulutuksen, ammattiaseman ja tulojen eli sosioekonomisen aseman mukaan?

Monet miesten ja naisten seksuaalisen käyttäytymisen muodot vaihtelevat enemmän tai vähemmän sosiaalisen aseman mukaan. Joissakin sosiaaliryhmissä sukupuolierot ovat vähäisiä, toisissa taas suuria. Sukupuolierojen suunta saattaa jopa kääntyä siirryttäessä sosiaaliryhmästä toiseen - eli miehet ovat joissakin sosioekonomisissa ryhmissä seksuaalisesti aktiivisempia ja itsevarmempia kuin naiset mutta toisissa passiivisempia ja itseään vähättelevämpiä.

 

Seksin aloittaminen

Suomalaiset olivat ensimmäistä kertaa sukupuoliyhdynnässä 18-vuotiaina*). Koulutus liittyy kiinnostavalla tavalla yhdyntöjen aloittamisikään. Keskitason koulutuksen saaneet miehet ja naiset ovat olleet ensi yhdynnässä nuorempina kuin paljon ja vähän koulua käyneet. Noin 12 vuotta kouluttautuneilla ei ole lainkaan sukupuolieroa yhdyntöjen aloittamisen iässä.

Sukupuolieroja kuitenkin on kouluttautumisen alku- ja loppupäässä, joissa ne ovat erisuuntaiset. Vähän koulua käyneet naiset ovat näet olleet yhdynnässä nuorempina kuin vastaavat miehet, kun taas pitkään kouluttautuneet miehet ovat pidättäytyneet yhdynnästä pitempään kuin vastaavat naiset.

Joillekin naisille varhainen yhdyntä saattaa tarjota mieluisaa elämänsisältöä ja koulunkäyntiä ei jatketa. Jotkut miehet taas ehkä lykkäävät yhdyntöjen aloittamista keskittyäkseen koulunkäyntiin.

Myös ammattiasema liittyy ensimmäisen yhdynnän ikään. Työntekijäin ja yrittäjien yhdyntöjen aloitusikä on ollut alhaisin, maanviljelijöiden ja johtavien toimihenkilöiden korkein. Sukupuolierot ovat vähäiset.

Nykyisten tulojen suuruus ei ole suoraan yhteydessä yhdyntöjen aloittamisikään. Voidaan kuitenkin havaita, että nykyisin vähän ansaitsevat (samoin kuin vähän kouluttautuneet) miehet ovat alkaneet yhdyntänsä nuorempina kuin vastaavat naiset kun taas suurituloiset naiset ovat alkaneet yhdynnät miehiä nuorempina. Pitkään kouluttautuneet ja hyvätuloiset naiset ovat siis olleet jo nuorina seksuaalisesti aktiivisempia kuin miehet.

*) vuosien 1992 ja 1999 tutkimusten mukaan

Sukupuolikumppaneiden lukumäärä

"Naisille on perinteisesti ollut häpeä, jos hänellä on paljon seksikumppaneita, miehille ylpeyden aihe."

Miehillä on tunnetusti huomattavasti enemmän sukupuolikumppaneita kuin naisilla. Keskimäärin miehillä on ollut 16 kumppania, naisilla 6. Miehet raportoivat enemmän sukupuolikumppaneita kuin naiset.

Sukupuoliero on melko pieni, jos kumppaneita on elinaikana ollut alle 20. Mutta jos kumppaneita on ollut ainakin 20, miehet kertoivat huomattavasti useammasta kumppanista kuin naiset, etenkin vähän kouluttautuneiden ryhmässä.

Monikumppaniset naiset näyttävät vähättelevän runsasta kumppanien määrää, jopa pyöristäneet sitä alaspäin, kun taas miehet ovat saattaneet liioitella sitä. Naisille on perinteisesti ollut häpeä, jos hänellä on paljon seksikumppaneita, miehille ylpeyden aihe.

Miesten seksikumppanien määrä ei juuri vaihtele koulutuksen mukaan ennen kuin heillä on erittäin pitkä koulutus, jolloin kumppanien määrä on pienempi. Naisilla kumppanien määrä kasvaa tasaisesti koulutusvuosien mukana hypäten miesten tasolle 20 vuotta koulua käyneillä. Merkittävää lienee, että kaikkein pisimpään kouluttautuneilla miehillä ja naisilla on ollut yhtä monta seksikumppania.

Ammattiryhmistä vähiten kumppaneita on ollut maanviljelijänaisilla, eniten johtavassa asemassa olevilla toimihenkilönaisilla ja naisyrittäjillä. Kumppanien määrä lisääntyy naisten tulojen kasvaessa mutta vain tiettyyn rajaan asti.

 

Rinnakkaissuhteita ja alkoholia

Monilla ihmisillä on ollut ulkopuolisia tai rinnakkaisia sukupuolisuhteita heidän ollessaan vakituisessa parisuhteessa nykyisen tai jonkun aikaisemman kumppaninsa kanssa. Naisista 29 prosenttia ja miehistä 49 prosenttia kertoi tällaisesta suhteesta 1990-luvulla. Vuonna 2007 osuudet olivat Kontulan mukaan 32 prosenttia ja 42 prosenttia. Rinnakkaissuhteisten naisten osuus oli siis noussut hieman mutta miehillä laskenut.

Molemmilla sukupuolilla rinnakkaissuhteisuus yleistyi siirryttäessä alemmista ylempiin sosiaaliryhmiin. Ammattiryhmistä maanviljelijöillä oli paljon harvemmin rinnakkaissuhteita kuin muilla. Sukupuoliero oli selvin suurituloisilla, joiden keskuudessa naisten rinnakkaissuhteisuus oli selvästi vähäisempää kuin miesten.

Alkoholinkäyttö on perinteisesti ollut yleisempää miesten kuin naisten parissa - tosin 2000-luvulla naisten alkoholinkäyttö on huimasti yleistynyt. 1990-luvulla miesten alkoholihakuisuus näkyi siinä, että heistä 27 prosenttia mutta naisista vain 17 prosenttia oli käyttänyt alkoholia ennen viimeisintä yhdyntäänsä. Sukupuoliero oli suurin vähän kouluttautuneilla, työntekijäasemassa olevilla ja pienituloisilla. Tämä liittyy siihen, että näissä ryhmissä naisten alkoholinkäyttö ennen yhdyntää oli vähäisintä.

 

Yhdyntöjen useus, asennot ja orgasmi

 

"Ylempien sosioekonomisten ryhmien naiset näyttävät olevan sukupuolielämässään kekseliäitä."

 

Viime yhdynnästä kulunut aika on miehillä keskimäärin jonkin verran lyhyempi kuin naisilla. Poikkeuksena ovat eniten kouluttautuneet naiset, jotka ovat olleet yhdynnässä yhtä usein kuin miehet. Vähiten koulua käyneet, maanviljelijät ja ei-työssä olevat naiset ovat olleet yhdynnästä paljon pitemmän aikaa sitten kuin miehet. Tämä johtuu osaksi siitä, että vähiten koulutetuilla ja pienituloisilla naisilla - jotka ovat varsin iäkkäitä - ei ole (enää) parisuhdekumppania.

Lähes puolet vastaajista oli käyttänyt viimeisimmässä yhdynnässään perinteistä lähetyssaarnaaja-asentoa maaten kasvotusten, mies päällä ja nainen alla. Asennon vaihtamista suositellaan nykyisin seksineuvonnassa ja erityisen hyvänä pidetään useita eri asentoja. Kahta tai useampaa asentoa oli käyttänyt runsas joka neljäs, miehistä 31 prosenttia ja naisista 27 prosenttia. Vaihtelevat asennot yleistyvät sekä miesten että naisten keskuudessa alemmista sosiaaliryhmistä ylempiin siirryttäessä. Poikkeuksena ovat pitkään koulua käyneet, johtaviin toimihenkilöihin kuuluvat ja suurituloiset miehet, jotka eivät viimeisimmässä yhdynnässään ole vaihtaneet asentoa yhtä usein kuin samojen ryhmien naiset. Ylempien sosioekonomisten ryhmien naiset näyttävät olevan sukupuolielämässään kekseliäitä.

Sukupuolisen nautinnon päättymistä laukeamiseen ja hyvänolon tunteeseen sanotaan orgasmiksi. 1990-luvulla 94 prosenttia miehistä ja 64 prosenttia naisista kertoi saaneensa orgasmin viimeisimmässä yhdynnässään. Vuonna 2007 osuudet olivat alhaisemmat eli 92 prosenttia ja 55 prosenttia. Miehillä orgasmi ei vaihtele sosiaalisen aseman mukaan mutta naisilla orgasmin kokeminen on jossain määrin yhteydessä siihen. Keskitason koulutuksen saaneet naiset ovat saaneet orgasmin yleisemmin kuin vähän ja paljon koulua käyneet naiset. Orgasmi ei liity naisten ammattiasemaan, mutta sen kokeminen lisääntyy tulojen kasvaessa.

 

Itsetyydytys

Yhdynnän lisäksi sukupuolisen tyydytyksen voi saada tyydyttämällä itse itseään eli masturboimalla. Itsetyydytys on lisääntynyt huimasti kaikissa ikäryhmissä. Miehet harjoittavat edelleen huomattavasti yleisemmin itsetyydytystä kuin naiset. Kontula kirjoittaa: "naiset ovat tulleet noin 20 vuotta miesten jäljessä itsetyydytyksen aktiivisuuden lisääntymisessä. ... On täysin mahdollista, että tulevaisuudessa nämä sukupuolten erot tulevat katoamaan."

1990-luvulla itsetyydytys oli huomattavan yleistä pitkään koulua käyneiden keskuudessa. Sukupuoliero oli pienin vähiten kouluttautuneilla, joista hyvin harvat ovat harrastaneet itsetyydytystä. Suurituloiset naiset ja johtavat toimihenkilönaiset masturboivat yleisimmin ja näissä ryhmissä sukupuoliero olikin vähäinen.

 

Tyytyväisyys sukupuolielämään ja seksuaalinen itsetunto

Vain 1,5 prosenttia naisista piti yhdyntöjä epämiellyttävinä, miehistä tuskin kukaan (0,2 %). Miehet pitivät niitä kuitenkin useammin (38 %) hyvin miellyttävinä kuin naiset (30 %). Naisista etenkin vähän koulua käyneet, maanviljelijät ja ammatittomat sekä pienituloiset pitivät sukupuoliyhteyksiä epämiellyttävinä.

Miesten suurempi seksimyönteisyys ja halukkuus näkyvät myös vastauksista kysymykseen kuinka tyytyväisiä vastaajat olivat sukupuoliyhdyntöjen lukumäärään nykyisessä parisuhteessaan. Miehistä paljon suurempi osa kuin naisista haluaisi yhdyntöjä nykyistä useammin. Paljon koulutusta hankkineet olivat muita halukkaampia lisäämään yhdyntöjen määrää parisuhteessaan huolimatta siitä, että heidän viimeisimmästä yhdynnästään oli kulunut vain vähän aikaa. Ehkä he eivät olleet tyytyväisiä rinnakkaissuhteisuuteen vaan toivoivat lisää seksiä vakituiselta kumppaniltaan. Kaikkein eniten lisää seksiä havittelivat alemmat toimihenkilömiehet ja johtavassa asemassa olevat toimihenkilönaiset.

Tutkin myös seksuaalista itsetuntoa. Miehet pitivät itseään seksuaalisesti taitavampina ja aktiivisempina kuin naiset, jotka taas arvelivat olevansa sukupuolisesti puoleensavetävämpiä. Itsearvioitu seksuaalinen taitavuus ei liittynyt sosiaaliseen asemaan, mutta keskitason koulutuksen hankkineet ja yrittäjät arvioivat itsensä muita yleisemmin seksuaalisesti aktiivisiksi. Ylempien yhteiskuntaryhmien naiset taas pitivät itseään sukupuolisesti erityisen vetovoimaisina. He katsoivat olevansa sukupuolisesti vetovoimaisempina kuin miehet.

 

Yhteenveto

Naisten seksuaalinen käyttäytyminen miehiin verrattuna vaihtelee eri sosioekonomisissa ryhmissä. Sukupuolierot olivat suurempia alemmissa kuin ylemmissä ryhmissä. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että alempiin sosiaaliryhmiin kuuluvat naiset olivat sukupuolielämässään perinteisempiä kuin miehet. Mutta tutkimus toi esiin myös käyräviivaisia yhteyksiä. Esimerkiksi keskitason koulutuksen hankkineilla sukupuolieroa ei ollut lainkaan siinä, minkä ikäisinä vastaajat olivat olleet ensi kertaa sukupuoliyhdynnässä. Jonkinlaisena ongelmana lienee pidettävä sitä, että naiset eivät kokeneet yhdyntöjä yhtä miellyttäviksi kuin miehet, jotka puolestaan toivoivat niitä nykyistä useammin parisuhteessaan.

Naisten passiivisuus sukupuolielämässä ei ole yksinomaan kielteinen asia. Naisten pidättäytymistä alkoholinkäytöstä ennen yhdyntää voidaan pitää järkevänä käyttäytymisenä, vaikka se selittynee naisten yleisesti ottaen miehiä vähäisemmän alkoholinkäytön perusteella. Myönteistä on myös se, että naisten seksuaalinen itsetunto oli huomattavasti parempi kuin miesten kun heiltä kysyttiin, pitivätkö he itseään sukupuolisesti puoleensavetävinä. Naisilla ei näin ollen ole syytä pelätä, että he eivät pärjää seksuaalisina toimijoina.

 

Elina Haavio-Mannila

Kirjoittaja on sosiologian emeritaprofessori Helsingin yliopistossa.

Kirjoituksen aineistoina ovat Suomessa vuonna 1992 tehdyt koko 18-74 -vuotiasta väestöä edustavat käyntihaastattelut (vastaajien lukumäärä 2 250) ja 1999 tehty kirjekysely (N=1 432 kun siinä mukana olleet 75-81 -vuotiaat on jätetty pois). Aineistoja kuvataan Elina Haavio-Mannilan ja Osmo Kontulan teoksessa "Seksin trendit meillä ja naapureissa" (2001). Osmo Kontulan vuonna 2007 keräämä seksiaineisto (N=2 590) ei ole ollut käytettävissäni. Kontula on kirjoittanut sen perusteella teoksen "Halu ja intohimo" (2008), josta olen poiminut tähän juttuun joitakin lukuja.