Dooris-lehti

Booris 4/09: Naisen takana on lapsi

Tarinan Matti ja Teppo ovat miehiä, joilla on lapsi.

Suomi on kansainvälisen tutkimuksen mukaan maailman "hyvinvoivin maa". Meillä on varaa mutakylpyihin, ihailtu koulutusjärjestelmä, tasokas erikoissairaanhoito ja Euroopan paras valtiovarainministeri, ainakin vuonna 2008. Toisaalta meillä on massamittaista lapsiköyhyyttä, paisuva työttömyys sekä raadollistunut ja ihmisiä loppuun polttava työelämä.

Merkittävä tasa-arvo-ongelma, josta ei tarpeeksi puhuta, liittyy isien oikeuksiin. Perinteisessä perheidyllissä ne ovat paremmalla tolalla, mutta perhemallien muuttuminen ei ole vaikuttanut jäykkiin ja vanhoillisiin rakenteisiin sekä lainsäädännössä että kulttuurissa. Kaikki isät ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ovat aika lailla tasa-arvoisempia kuin toiset. Seuraavassa kahden miehen, Matin ja Tepon tarina pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa, jossa kaikki ovat yhdenvertaisia ja asiat rullaavat kuin puhemies Niinistön rullaluistimet jyrkässä alamäessä.

Aloitetaan Matista. Hän on kohtuullisesti toimeentuleva, kaupungissa asuva mies. Matti asuu avoliitossa Maijan kanssa. He ovat lapseton pariskunta. Matilla on kuitenkin lapsi, tytär nimeltä Elina. Elina asuu eri kaupungissa äitinsä Minnan kanssa. Matti ei ole huoltaja, koska Minna ei ole sitä halunnut. Asian edistäminen olisi onnistunut vastoin Minnan tahtoa vain oikeusteitse, mutta hyväuskoinen Matti ei ole halunnut asettaa Elinaa hankalaksi arvioimaansa tilanteeseen. Nyt hän katuu päätöstään. Elina nimittäin on jo sen ikäinen, että repivän riidan synnyttäminen ei varmasti jäisi häneltä huomaamatta.

Elina on Matin elämän tärkein asia. Hän on toistuvasti pyytänyt Minnaa harkitsemaan, että jos sittenkin Elinan etu olisi se, että hänen isänsä saisi yhteishuoltajuuden ja vanhemmat jakaisivat kasvatusvastuun oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Minna ei ole tähän suostunut, koska hänestä vanhempien välit ovat niin huonot, ettei asioista voida yhdessä sopia. Hän sopii ja päättää mieluummin yksin. Minnasta se on Elinan etu. Matista vanhempien välit eivät estäisi yhteishuoltajuutta. Oikeustietä lukuun ottamatta ollaan pattitilanteessa.

Tepon tarina on toisenlainen. Hän tapasi naimisissa olevan naisen. Pari ihastui toisiinsa ja alkoi tapailla. Nainen tuli raskaaksi. Koko raskausajan kysymys isästä oli esillä. Nainen halusi uskoa, että isä olisi hänen aviomiehensä, vaikka ajankohta viittasi ehkä enemmänkin Teppoon. Suhde ei päättynyt raskauteen. Keskustelujen jälkeen päädyttiin dna-testeihin, jotka tehtiin naisen aviomieheltä salassa.

Testit vahvistivat Tepon lapsen isäksi ja nainen järkyttyi. Aluksi nainen kyseli Tepon toiveista ja odotuksista lapsensa suhteen. Neuvotteluyhteys katkesi kuitenkin äkisti. Nainen kielsi Tepolta mahdollisuuden tavata lasta. Teppo ilmoitti, että hän halusi olla osa lapsensa elämää alusta alkaen ja haluavansa kantaa vastuunsa ja velvollisuutensa lasta kohtaan. Nainen halusi salata koko asian ja olla tekemättä mitään.

Teppo kävi lastenvalvojalla tunnustamassa isyytensä. Tuolloin selvisi, että lain mukaan Tepolla ei ole oikeuksia lapsensa suhteen, jos aviopari kieltää tapahtuneen. Tämä siitä syystä, että isyyslaki olettaa avioliitossa syntyneen lapsen isän olevan aina aviomies. Teppo ei ole saanut tavata lastaan.

"Lapsen etu on se, että vastuuta ja oikeuksia haluava vanhempi saa olla vanhempana."

 

Matti puolestaan viettää melko paljonkin aikaa Elinan kanssa. Elinalle on myös muodostunut kiinteät suhteet Matin avopuolisoon sekä tämän sukulaisiin, jotka myös ovat kiintyneet Elinaan. Hänellä on aidosti kolme sukua, joiden ihmiset pitävät hänestä huolta. Tämä on ollut vaikea asia Minnalle, joka on suhtautunut Matin avopuolisoon alusta pitäen erittäin epäluuloisesti, jopa vihamielisesti. Nyt välit ovat parantuneet.

Mitä suomalainen hyvinvointiyhteiskunta antaa Matille ja Tepolle? Ydinperhekeskeiset ja isän vanhemmuuden vähempiarvoisena näkevät rakenteet ovat julmat. Matti harkitsee vakavasti oman tilanteensa viemistä oikeuteen, vaikka se edelleen tuntuu vaihtoehtona erittäin vaikealta. Mutta jos yhteiskunta haluaa kunnollisten isien joutuvan oikeudessa taistellen hakemaan yhteishuoltajuutta, niin onko vaihtoehtoja? Tepolla ei ole tämänkään vertaa mahdollisuuksia. Häntä ei ole. Mitäs meni hölmöilemään.

Let's face it, yhteiskuntamme on tässä suhteessa perseestä. Tarvitsemme lainsäädäntöä, joka turvaa isälle oikeuksia myös avioliiton ulkopuolisena vanhempana. Samoin on ravisteltava niitä käytänteitä, jotka edelleen syrjivät voimakkaasti esimerkiksi juuri päättyneen parisuhteen jälkeen syntyneen lapsen isän oikeusturvaa. On pidettävä todennäköisenä, että myös lapsen etu on se, että vastuuta ja oikeuksia haluava vanhempi saa olla vanhempana.

Matin ja Tepon tarinat ovat yksittäisiä esimerkkejä. Maailma muuttuu, perhemallit muuttuvat. Yhteiskunta jäykkine rakenteineen pysyy kuitenkin ennallaan. Edellä mainitun kaltaisissa tilanteissa oleville isille suomalainen hyvinvointiyhteiskunta näyttäytyykin usein pelottavan vanhoilliselta epätasa-arvon linnakkeelta. Jottain tarttis tehrä.

Koonnut: Booris