Dooris-lehti

Booris 4/09: Vihaiset miehet keskustelupalstoillaan

Kun naisten asema parani, miehet havahtuivat tarkastelemaan tasa-arvoa. Syylliseksi miesten ongelmiin löytyi nainen.

Jos on vähänkään seurannut eri lehtien keskustelupalstoilla, tasa-arvopolitiikkaa käsittelevissä blogeissa tai sähköpostilistoilla käytävää keskustelua, tietää mistä puhutaan, kun puhutaan vihaisesta miesliikkeestä. Tässä esimerkki.
Helsingin sanomat uutisoi hovioikeustuomiosta, jossa pojalle oli tuomittu sakkoa, koska hän oli työntänyt koulun vessassa kätensä 16-vuotiaan tytön housuihin. Ei kulunut kauankaan, kun uutiseen oli lehden keskustelupalstalla tullut yli 200 kommenttia. Seuraava kommentti on tyypillinen esimerkki palstalla esiin tuoduista näkökohdista:

Mielivaltaista oikeuskäytäntöä
Tuomas | 8.10.2009 9:03

Hovioikeus uskoi tyttöä. Tyttö oli kertonut asiasta aivan samalla tavalla tapahtuman jälkeen äidilleen ja päivystävälle lastenpsykiatrille sekä myöhemmin terapiassa."

Eli kun osaa kertoa saman sadun monta kertaa, saa kelle tahansa tuomion mistä tahansa, jos on nainen. Kostonhimoiselle naiselle (16v on täydellinen psykopaatti jos niikseen tulee) tälläinen on täysin triviaalia ja syytetyllä ei siis ole minkäänlaista oikeusturvaa, täydellistä terrorismia.

Naiselle tälläistä tuomiota ei olisi koskaan eikä milloinkaan langetettu pelkän sadun perusteella, näyttöä tai todistajia pitää olla. Eikä muuten olisi edes päässyt psykiatrin juttusille tai terapiaan, ei sinne kaikkia oteta.

Näin toimii tasa-arvo Suomessa."

Näin toimii ainakin keskustelu tasa-arvosta miesnäkökulmasta Suomessa. Nimettömänä internetissä kommentoiden, naisiin ja varsinkin feministeihin aggressiivisesti suhtautuen ja erityisen aktiivisena sellaisissa kysymyksissä kuin naisten ja miesten tasa-arvo työelämässä tai vanhempina, raiskaukset (suuresti liioiteltu ongelma, paitsi maahanmuuttajien tekeminä), seksuaalinen häirintä ja parisuhdeväkivalta. Samanlainen kommenttien vyöry seuraa yleensä toki myös muita ihmisten välistä tasa-arvoa koskevia uutisia, oli kyse sitten pakolaisten tai seksuaalivähemmistöjen oikeuksista tai maahanmuuttajien aseman parantamisesta.
Lehtien keskustelupalstojen lisäksi tasa-arvokysymyksistä miesnäkökulmasta keskustellaan myös miesjärjestöjen omilla keskustelupalstoilla. Miesten tasa-arvo ry:n keskustelupalstalla todetaan esimerkiksi, että:

"Miehiä syrjii feministien hallitsema tasa-arvokoneisto."
"Feministit ovat miesvihamielisiä tasa-arvon vastustajia."
"Eihän tässä ole mitään tasa-arvo-ongelmaa: itsehän ovat matalapalkka-aloille hakeutuneet."
"PYSYKÄÄ MIEHET MIEHINÄ!"
"Naiset voivat itse vaikuttaa siihen, miten heihin suhtaudutaan. Pukeutuminen on yksi osa kokonaisuutta. Hyvä kysymys on, että miksi naiset pukeutuvat "paljastavasti" ? Jos he hakevat huomiota, niin silloin on turha valittaa siitä, että joku mies tuijottaa. " Sitä saa mitä tilaa "."

Toinen miesasia-aktiivien keskustelupalsta Miessakit ry. -nimisen yhdistyksen sivuilla jouduttiin sulkemaan, kuuleman mukaan koska sinne alkoi ilmestyä jo liian naisvihamielisiä kommentteja.
Feministinen aikakauslehti Tulva kommentoi naisvihamielistä keskustelua artikkelillaan "Miehet menneisyydestä" (Tulva 2/2008):
"Miesasiamiesten taantumukselliset voimat herättävät feministeissä inhoa, turhautumista ja suoranaista epätoivoa. Kukaan tai mikään ei ole yhtä sinnikäs kuin misogyyninen miesasiamies. Perinpohjaisistakaan keskusteluista näiden miesten kanssa ei ole todistettavasti mitään hyötyä."
Pääkirjoituksessa asemoitiin lehden kantaa sovinistiseen nettikeskusteluun vielä selvemmin:
"On olemassa jokin raja, kuinka kauan idioottien kanssa kannattaa keskustella. Nyt tuo raja on tullut vastaan. Tämä lehti hyökkää avoimesti miesaktivisteja vastaan pyrkien osoittamaan, miten vanhanaikaisia, vääriä ja suorastaan vaarallisia monet heidän väitteensä ovat. "
Poterot on kaivettu. Mutta mistä tässä on oikein kysymys?

Soitto naistutkimusta opiskelevalle feministiystävälle aloittaa tutkimusretken. "No kysehän on lähinnä siitä, että perinteinen miehen malli on murtumassa ja nyt tämä vihainen miesliike ilmaisee sitä kriisiä ja ahdistusta, jota se synnyttää." Mutta miksi tällainen hyökkäys juuri feministejä kohtaan? Feminisminhän voisi vapauttaa myös miehet vanhoista, ahdistavista rooleistaan. "No tietysti miehen mallin muuttuminen johtuu naisen aseman muuttumisesta. Feminismi on parantanut naisen asemaa ja nyt tämä miesliike pitää feminismiä vihollisenaan."

Machon kuolema

Perinteinen, vahvan elättäjämiehen malli on tosiaan muuttumassa. Naiset ovat olleet jo aikapäiviä työmarkkinoilla, eivätkä siis täysin riippuvaisia miesten elatuksesta. Mutta siinä missä yli 5-kymppisten ikäryhmässä naiset ovat vielä miehiä vähemmän koulutettuja, nuoremmissa ikäluokissa tilanne on muuttunut päälaelleen. Nuoremmissa ikäluokissa miehet ovat naisia vähemmän koulutettuja, korkeakoulututkinnon suorittaneista alle 40-vuotiasta suurin osa on jo naisia. Mitä nuoremmista on kysymys, sitä suurempi on ero naisten hyväksi. Ja koulutus on yleensä tae paremmasta palkasta, asemasta työelämässä sekä paras turva työttömyyttä ja syrjäytymistä vastaan.
Reiham Salam toteaa artikkelissaan Machon kuolema, että viimeistään finanssikriisin aiheuttama lama tulee romuttamaan elättäjämiehen mallin. Työpaikat katoavat nimenomaan miesvaltaisilta aloilta.

"Nyt voi jo sanoa, että kaikkein pitkäkantoisin perintö finanssikriisistä ei ole Wall Streetin kuolema. Se ei ole rahoitusmarkkinoiden kuolema. Eikä se ole kapitalismin kuolema. Nämä ideat ja instituutiot tulevat selviämään. Se, mikä ei selviä, on macho. Ja valinta, joka miesten on tehtävä, on: hyväksyvätkö he tämän historiallisen tosiasian vai taistelevatko he sitä vastaan. Tällä valinnalla on järisyttävät vaikutukset koko ihmiskuntaan - naisiin yhtä hyvin kuin miehiin."

Palkansaajien tutkimuslaitoksen mukaan lama ei ole ainoa syy miesvaltaisten työpaikkojen katoamiseen. Talouden rakennemuutos jatkaa samaa trendiä myös laman jälkeen: rakentaminen vähenee, tehtaat siirtyvät ulkomaille. Naisvaltaisten alojen työpaikkoja on vaikeampi siirtää. Lama syrjii miehiä, samoin talouden rakennemuutos. Ja koulutusjärjestelmä, erityisesti peruskoulu, se vasta syrjiikin miehiä.
Tilanne ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, kuten tiedot edellisen laman ajalta osoittavat. Kun kunnat säästävät palveluista, se tapahtuu helposti naisten kustannuksella. Esimerkiksi lasten kotihoidon tuki on kunnalle halvempi vaihtoehto kuin päivähoidon järjestäminen. Tämän takia edellisen laman aikana kannustettiin voimakkaasti naisia jäämään kotiin hoitamaan lapsiaan. Sen seurauksena taas ennen lamaa jatkunut naisten ja miesten tuloerojen kapeneminen pysähtyi. Lasten hoitaminen kotona on edelleen tärkein naisten elintasoon ja asemaan työmarkkinoilla vaikuttava tekijä. Tästä työstä ei myöskään kerry eläke- tai muita etuuksia, mikä heikentää naisten taloudellista asemaa entisestään. Lisäksi, vaikka työpaikat katoaisivat ensin miesvaltaisilta aloilta, lopulta lama ja työttömyys saavuttavat myös julkisen sektorin, hoivatyön - ja naiset.
Huomiotta ei voi jättää sitäkään, että vaikka julkisella sektorilla johtoasemissa on naisia kuin enemmän kuin ennen ja naisten koulutustasokin on kohonnut jo jonkin aikaa sitten miehiä korkeammaksi, eivät palkkaerot ole silti pienentyneet.
Ehkä tämä tapahtuu vielä seuraavien vuosikymmenten aikana. Reiham Salamin mukaan vallan siirtyminen miehiltä naisille on väistämätöntä ja nopeutuu finanssikriisin takia myös siksi, että useammat ihmiset havaitsevat, että aggressiivinen, riskialtis käyttäytyminen, joka on mahdollistanut miesten saavuttaa valtansa - machon kultti - on nyt osoittautunut tuhoavaksi ja kestämättömäksi.

Ketä saan syyttää?

Vanhat roolit näkyvät kuitenkin edelleen esimerkiksi parinmuodostusmarkkinoilla: naiset tyypillisesti avioituvat ja perustavat perheen itseään koulutetumman ja varakkaamman miehen kanssa. Työttömyys siis heikentää erityisesti miesten mahdollisuuksia kumppanin löytämiseen entisestään. Sukupuolten välinen luokkaretkeily toimii kuitenkin edelleen niin päin, että hyvin koulutettu mies voi valita itseään vähemmän koulutetun puolison. Lopputuloksena on, että koulutetuimmat ja rikkaimmat naiset ja toisaalta vähiten koulutetut ja köyhät miehet eivät löydä puolisoa yhtä usein kuin muut. Kun otetaan huomioon, että nuoremmissa ikäluokissa tilanne on juuri tämä: miehet ovat naisia vähemmän koulutettuja, ongelma ei ole pienenemään päin.
Toisten tutkimusten mukaan taas yksinäisyys on miehille suurempi riski kuin naisille. Naisten sosiaaliset verkostot ovat parempia ja kantavat myös sinkkua. Eihän tämä hyvältä miesten kannalta näytä. Mutta onko syy naisten? Tai vielä tarkemmin: onko syy feministien? Uusia miesten malleja ja vanhojen roolien haastamista on odotettu, mutta eikö miesten pitäisi tehdä se itse?
Miesliike esimerkiksi syyttää usein oikeuslaitosta (ja naisia) siitä, että miehiltä viedään lapset erotilanteessa. Tämä ei kuitenkaan ainakaan tuomioistuimissa pidä tilastojen valossa paikkansa vaan miehet määrät keskimäärin yhtä usein huoltajiksi kuin naisetkin. Ero naisten hyväksi huoltajuuskysymyksissä syntyy perheiden itsensä tekemissä sopimuksissa huollon jakamisesta.
Siinä missä tuomioistuimissa on jo alettu varsin pitkälle hyväksyä muuttunut miehen rooli, perheissä tähän ei ole vielä päästy. Miesliikkeen pitäisi siis herättää myös miehet vaatimaan sukupuoliroolien murtamista ja ihmisten kohtelemista ihmisinä eikä naisina ja miehinä, niihin liitettyine stereotypioineen, hierarkioineen ja valta-asemineen.
Missä ovat miesasiamiehet, joiden mielestä miehen suurin vihollinen ei ole nainen vaan vanhentunut miesrooli?

Miesliikkeen historia

Ensimmäinen suurempi herääminen miesroolien murtamiseksi tapahtui 60- ja 70-luvuilla, kun miehet pyrkivät eroon toisen maailmansodan jälkeisestä miesroolista. Tuon miesroolin ei nähty sortavan vain naisia vaan vahingoittavan myös miehiä itseään. Miehen roolin nähtiin pakottavan miehet tuhoavuuteen rakentavuuden sijaan, kontrolloimaan tunteitaan ja keskittymään täyttämään erilaisia statusvaatimuksia, joita heille asetettiin. Myös miesliikkeen tavoite, aivan kuten naisliikkeenkin, oli vapauttaa miehet olemasta vain miehiä ja olemaan sen sijaan ihmisiä.
Verrattuna naisliikkeeseen, miesliike jäi kuitenkin merkitykseltään vähäisemmäksi. Miesliikkeen kritiikki perinteistä miesroolia kohtaan kohtasi myös ongelmia: se ei kattanut läheskään kaikkia miesten rooleja vaan perustui yleistyksiin, joista kaikki miehet eivät tunnistaneet itseään. Toisaalta avoimeksi jäi myös kysymys miehisestä vallasta yhteiskunnassa, siitä, missä määrin kaikki miehet hyötyvät patriarkaalisesta yhteiskunnasta. Vaikka miesliike 60- ja 70-luvuilla lainasi paljon teoreettista ja käytännöllistä tietoa naisliikkeeltä, se oli silti luonteeltaan selvästi erilainen liike kuin naisliike, joka pyrki vapauttamaan ja saamaan oikeuksia aiemmin alistetulle ihmisryhmälle. Miesliike keskittyi valtaapitävien asemaan.
Toisaalta tämän vuoksi naisliike on myös helpommin lähestyttävä liike naisille kuin miesliike miehille. Miesliike, joka lähtee feministisestä lähtökohdasta, väistämättä joutuu vaatimaan myös miesten vallan vähentämistä. On ymmärrettävää, etteivät tällaiset vaatimukset saa samanlaista vastakaikua kuin omien etujen parantaminen.
Toinen kysymys, jonka varhainen miesliike herätti, oli: mitä poliittisia muutoksia miesliike konkreettisesti vaatii? Naisliike on muotoillut selkeitä, poliittisia, vaatimuksia. Mitä poliittista oli pehmomiesten halausringeissä?

Machon kosto

Vastareaktio aikaisemmille miesliikkeille syntyi Yhdysvalloissa 80-luvulla. Men's rights -liikkeet alkoivat saada jalansijaa. Nämä liikkeet julistivat, että miehillä ei ollut enää lainkaan valtaa, heitä syrjittiin ja he olivat naisten yleisen mutta vaietun väkivallan uhreja. Näitä väitteitä ei perustettu tutkittuun tietoon ja monia niistä voi pitää lähinnä naisvihaan perustuvina - yleensä yhdistettynä rasismiin ja homofobiaan.
Miesliikkeistä Arena-lehteen kirjoittava Niclas Järvklo pitää antifeminististen miesliikkeiden nousua paitsi naisten vallan kasvamisen aiheuttaman ahdistuksen ilmentymänä, myös merkkinä siitä, että miehinen valta on niin yleistä, että monet miehet eivät itsekään havaitse sitä. Yksittäinen mies voi siksi miesten edelleen hallitsemassa maailmassa tuntea olonsa voimattomaksi ja syrjityksi. Miesten etuoikeudet ovat niin hyvin sisäistettyjä, että ne ovat näkymättömiä.
Samanaikaisesti myös toisenlainen miesliike teki esiinmarssinsa. Maskuliinisuutta ihannoivassa miesliikkeessä miehiä kannustettiin vapauttamaan "sisäinen villimiehensä". Miesten ja naisten välisiä biologisia eroja pyrittiin korostamaan ja niillä perustelemaan esimerkiksi erilaisia rooleja perheissä. Perhe- ja koulutuspoliittisessa keskustelussa tuotiin esiin miehisten roolimallien tarvetta, nimenomaan poikien oli välttämätöntä saada miehinen roolimalli. Pyrkimys ei siis ole rikkoa tai laajentaa miesten roolimalleja, vaan vahvistaa perinteisiä malleja.
Myös tämä miesliike sivuuttaa kysymyksen miesten vallasta. Usein esiin nostetussa debatissa siitä, syrjitäänkö isiä huoltajuuskiistoissa, se tarkoittaa esimerkiksi sen kysymyksen sivuuttamista, missä on miesten oma vastuu hoitaa lapsiaan, paitsi erossa myös ennen sitä? Missä ovat isyys- tai hoitovapaata ja lastenhoitovastuuta ottavat miehet? Entä ne miehet, jotka jättävät itse lapsensa erotilanteessa tai vaikkapa jo ennen syntymää?
Suomessa esimerkiksi sosiaalitoimen vahvistamat sopimukset lasten huoltajuudesta (80-prosenttisesti äiti) ja huoltajuuskiistojen lopulta melko pieni määrä antavat osviittaa sen suhteen, kumpi on suurempi ongelma: se, että naiset riistävät miehiltä lapset vai se, etteivät miehet itse vaadi tai halua itselleen isompaa roolia isänä. Sekä antifeministinen että maskuliinisuutta ihannoiva miesliike maalaavat kuitenkin yksioikoisesti kuvan naisista sortajina ja miehistä uhreina.

Suomalainen miesliike

Myös Suomessa tämäntyyppinen miesliikehdintä on saanut jalansijaa. Tulva-lehden Anne Moilanen sijoittaa liikehdinnän alun Mies vailla tasa-arvoa -kirjan julkaisuun vuonna 2007. Maskuliinisuutta ihannoiva tai antifeministinen miesliike on saanut pienen mutta kovaäänisen kannattajajoukon, jonka aktiivisuus keskittyy ennen kaikkea internetiin, sekä huomattavan määrän mediajulkisuutta.
Suomalainen vihainen miesliike, esimerkiksi Miessakit ja Miesten tasa-arvo -nimiset yhdistykset ovat tuoneet esille sen kaltaisia, miehiä koskettavia tasa-arvo-ongelmia kuin armeija, terveyserot, syrjäytymisen kasautuminen miehille, huoltajuuskysymykset ja poikien huono koulumenestys.
Mutta jotain argumentoinnin tavasta ja tasosta kertoo vaikkapa Miesten tasa-arvo -yhdistyksen analyysi yhteiskunnallisten rakenteiden miehille aiheuttamista ongelmista: miesten todetaan käyttävän vähemmän terveyspalveluita kuin naisten, tämän todetaan johtuvan vallitsevasta mieskuvasta, joka aiheuttaa, etteivät miehet mene lääkäriin vaikka se olisi tarpeen. Tämä voi johtaa myös lopulta naisten ja miesten eliniänodotusten eroihin: suomalaisten naisten elämä on keskimäärin 7,2 vuotta pidempi kuin miesten.
On varmaankin helppo hyväksyä se, että sellainen mieskuva, jossa mies ei valita, vaikka kuinka sattuisi ja henkeä salpaisi nousta portaita, ja jossa tosimies selviää ilman kenenkään apua kaikesta, pitäisi saada muutettua. Tämänkaltaisten kliseiden rikkomiseen pyrkii myös feminismi.
Mutta katsokaapa minkä analyysin tekee Miesten tasa-arvo näiden havaintojen pohjalta: "terveydenhuollon ennaltaehkäisevien seulontojen keskittäminen naisille tyypillisten sairauksien (kuten rintasyövän) ehkäisyyn [on esimerkki miehiä syrjivästä rakenteesta yhteiskunnassa]. Tuollaiset miehille epäedulliset yhteiskunnalliset rakenteet tuottavat (ainakin osittain) miesten lyhyemmän eliniän."
Hetkinen? Naisten terveyden parantaminen syrjii miehiä? Pitääkö tasa-arvon nimissä nyt siis rintasyöpäseulonnat lopettaa? Vai toimisiko miesliike järkevämmin, jos se vaatisi, että miehillekin järjestettäisiin syöpäseulontoja? Ja ehkä myös aloittaisi keskustelua siitä, pitääkö aina jaksaa yksin, voisiko myös mies pyytää apua ja huolehtia itsestään?
Kansainvälisten esikuviensa mukaisesti myöskään suomalainen vihainen miesliike ei suostu keskustelemaan miesten etuoikeuksista yhteiskunnassa. Jos tavoitteena olisi yhteiskunta, jossa miehet ja naiset ja kaikki siltä väliltä ovat tasa-arvoisia ja vapaita olemaan sellaisia kuin ovat eivätkä sellaisia kuin vallitsevat käsitykset miehisyydestä ja naiseudesta määräävät, ei voida sivuuttaa sitä, että miehillä on edelleen enemmän valtaa, rahaa, edustusta, arvostusta ja niin edespäin. Myös miesliikkeen on pystyttävä tätä kysymystä käsittelemään. Se edellyttää itsekritiikkiä.
Toisaalta miesliikkeen pitäisi pystyä tuomaan esiin se, miten miehisyyteen liittyvät normit sortavat myös miehiä. Miesten tasa-arvo ry. on tuonut tämän esille, mutta toisin kuin heidän kotisivuillaan annetaan ymmärtää, syypää miesnormien haitallisiin seurauksiin miehille ei ole ainakaan feminismi. (Sovinistiset naiset voivat olla osasyypäitä sovinististen miesten rinnalla, mutta ei feminismi tai feministit.)
On myös otettava huomioon se, että kaikki miehet eivät ole miehisessä yhteiskunnassakaan voittajia. Erilaisia miehiä ei arvosteta samalla lailla. Tätä näkökulmaa on tuonut esille homoliike, mustien kansalaisoikeusliike Yhdysvalloissa 60-luvulla ja työväenliike luokkaerojen osalta. Miehenä olemisessakin on arvojärjestyksensä.

- - -
Mitä miehet tekevät - sopeutuvatko he muuttuneeseen maailmaan, jossa valta ei ole yksin miehillä vai ryhtyvätkö he vastarintaan? Esimerkiksi vastarinnasta Reiham Salam ottaa Venäjän, missä huolimatta siitä, että Neuvostoliiton romahduksen jälkeen uudelleen löydetyt konservatiiviset arvot olettavat naisten olevan täyspäiväisiä kodinhengettäriä, naisten työssäkäymisaste on maailman korkeimpia. Se ei ole hämmästyttävää ottaen huomioon venäläisten miesten huimat itsemurha-, alkoholismi- ja vankiluvut, jotka eivät tee heistä kovinkaan luotettavia perheenpäitä. Silti naisten palkat ovat ainoastaan puolet siitä, mitä miehet ansaitsevat. Samaan aikaan seksuaalinen häirintä työpaikoilla jatkaa kasvuaan ja machomiehen ihannoinnista on tullut suorastaan kultti. Naiset kantavat taloudellisen vastuun perheistään ja lisäksi sietävät alistamista työelämässä ja kotona. Tasa-arvopolitiikka on ottanut vähintään 50 vuotta takapakkia.
Länsi-Euroopan miehet ovat pääosin sopeutuneet, eivät aina rauhallisesti, kuten vähintäänkin internetin keskustelupalstojen rähjääminen paljastaa.
Joka tapauksessa tie edessä on vaikea. Jolleivät miehet onnistu löytämään naista parempaa syyllistä omille ongelmilleen, sukupuolten välisen tasa-arvon eteneminen voi alkaa aiheuttaa ikäviä vastareaktioita myös tasa-arvon mallimaassa Suomessa.

Sonia Meltti

Lähteet:
Niclas Järvklo: Maskulinitetspolitik från vildar till i-princip-män, Arena, nro 6, 12/2009
Reiham Salam: The Death of Macho, Foreign Policy June/July 2009