Dooris-lehti

Betaurokset tulevat

Ruotsissa on kaikki taas paremmin kuin Suomessa, kirjoittaa Dooriksen kolumnisti Annamari Vänskä.

Muutin syksyllä Tukholmaan. Uudessa paikassa kaikkea katsoo aina uusin silmin - täällä huomioni kiinnittyi välittömästi trendikkäästi pukeutuneisiin nuoriin miehiin, jotka työntelevät vähintään yhtä trendikkäästi puettuja lapsiaan viimeistä huutoa olevissa lastenvaunuissa. Usein mukana ei ole naista ollenkaan ja jos onkin, näyttää hän olevan enemmän taustalla. Hän antaa miehen huolehtia jälkikasvusta.

Eikä ilmiö jää vain kadulle. Olin taannoin illallisilla, joilla oli myös pariskunta parivuotiaan lapsensa kanssa. Nainen ei huolehtinut lapsen hoidosta koko iltana - sen sijaan mies leikitti, syötti, pissatti ja lopulta myös peitteli lapsen nukkumaan asiaankuuluvan iltasadun ja iltalaulun jälkeen. Nainen joi rauhassa cosmopolitaniaan ja seurusteli muiden vieraiden kanssa.

Ihmetellessäni ääneen moista erikoisuutta minua valistettiin siitä, että Ruotsissa miehet pitävät kunnia-asianaan lasten hoitamista. Ruotsalainen nykyisä käyttää isyyslomansa ja jää hoitovapaallekin. Hän kantaa vastuunsa tuottamistaan jälkeläisistä. Tässäkin perheessä mies oli ollut isyyslomalla ja jäänyt yhdeksäksi kuukaudeksi hoitovapaalle kun nainen oli palannut töihin.

En väitä, etteivätkö myös suomalaiset miehet osallistuisi lastensa hoitamiseen. Silti väitän, että olemme ruotsalaisia jäljessä: monissa perheissä mies on kotona silloin, kun naisella on vielä äitiysloma. Käsi sydämelle: kuinka moni mies jää naisen sijasta hoitovapaalle tai jakaa sen naisen kanssa tasan?

Kun Suomessa hoitovapaalle jäämisen määrittelee ensisijaisesti palkkapussin paksuus, kiinnitetään Ruotsissa huomiota isyyteen liittyviin arvoihin. Täällä arvostetaan sitä, että mies pääsee sisälle lastensa maailmaan ja hoitorutiineihin. Täällä nainen ei seiso lapsen ja isän välissä.

Ruotsalaisessa mediassa ilmiölle on keksitty tietysti jo nimikin: betauros. Kun median silmät osuivat vielä vuosituhannen alussa itseään hoitavaan, kosmetiikkaa käyttävään, vaatteista ja sisustuksesta kiinnostuneeseen metroseksuaaliin, puhutaan nyt pehmeitä arvoja vaalivista betauroksista.

Betauros on toki siisti ja tyylikäs, mutta hänen erityisyytensä ei jää vain pintaan. Betauros on näet kiinnostunut henkisistä asioista: koulutuksesta, ruuanlaitosta ja, mikä tärkeintä, lasten kasvatuksesta ja kodinhoidosta. Betauros antaa alfanaaraansa tehdä uraa, itse hän viihtyy mieluummin kotilieden äärellä ja ryhtyy koti-isäksi. Tämä ei typistä betauroksen miehisyyttä: betauros voi olla arvoiltaan pehmeä, mutta hän on silti pesunkestävä hetero.

Onko siis todettava kuten ystäväni: Ruotsissa on kaikki taas paremmin kuin Suomessa. Aivan näin ruusuisesti eivät asiaa näe täkäläiset kriittiset äänet. Heidän mielestään betaurosten saama huomio on nimittäin saanut jo naisvihamielisiä piirteitä.

Miten tällaiseen ajatukseen voidaan päätyä? Eikö siis olekaan hienoa, että mieheyden normit murtuvat ja maskuliinisuuden repertuaari laajenee?

Antakaapa kun selitän. Ongelma ei ole normien laajenemisessa. Päinvastoin sitä pidetään yleisesti ottaen upeana asiana. Ongelma on se, että taas pojat ja miehet saavat enemmän huomiota ja kiitosta kuin tytöt ja naiset.

Pojasta nimittäin kasvaa mies ympäristössä, jossa kiinnitetään huomiota nimenomaan hänen hyvinvointiinsa. Kun tyttöjä sopeutetaan, pohditaan tarhoissa ja kouluissa poikien viihtyisyyttä ja sitä, onko pojille tarpeeksi virikkeitä. Kun poika kasvaa nuoreksi mieheksi, kannetaan huolta hänen mahdollisesta syrjäytymisestään. Kun nuori mies kasvaa aikuiseksi, kiitää hän välittömästi naisen edelle uraputkeen. Mies nostaa enemmän palkkaa, hän ei törmää lasikattoon eikä hänen työntekijyyttään epäillä, vaikka hänellä olisi lapsia.

Betauroksiin liittyvä kritiikki kiinnittää siis huomiota siihen, että nyt miehiä kiitetään myös siitä työstä, joka katsotaan naisen kohdalla itsestäänselvyydeksi: lasten hoitamisesta.

Olipa mies siis alfa tai beta, on hän joka tapauksessa aina omega.*

---

*Omega on kreikkaa ja tarkoittaa "erittäin suurta", o-mega.